Timo Hännikäinen: Medusan kasvot

17,00 

567 varastossa

Tuotetunnus (SKU): 236 Osastot: ,

Kuvaus

Kauhu on fiktion laji, joka häiritsee ja kiehtoo. Se hyökkää salakavalasti kaikkia varmuuksia ja rajoja vastaan. Se esittää älyllisen haasteen näyttämällä jotakin, mitä ei pitäisi olla. Kauhua löytyy niin kioskikirjallisuudesta kuin Nobel-palkittujen tuotannosta, niin halpatuotannoista kuin arvostetuista taide-elokuvista.

Uudessa esseekokoelmassaan Timo Hännikäinen käsittelee kauhua elokuvassa ja kirjallisuudessa. Hän ottaa kauhun vakavasti ja etsii taidetta siitä mitä monet pitävät puhtaana ajanvietteenä, syvyyttä siitä mitä monet pitävät silkkana roskana. Hännikäinen sivuuttaa tavanomaiset poliittiset ja psykologiset tulkinnat tutkiessaan, mikä kauhussa ajasta aikaan kauhistuttaa. Kirja jakaantuu kahteen osioon, joista ensimmäinen sisältää laajat esseet kauhun määritelmästä ja nykyisen kauhuelokuvan rappiosta. Toinen osio tarjoaa valaisevia näkökulmia yksittäisiin teoksiin ja ilmiöihin: suurennuslasin alle päätyvät mm. David Cronenberg, Thomas Ligotti, amerikkalainen gotiikka ja brittiläisen elokuvan folk horror -perinne. Kirjan loppuun on liitetty Hännikäisen uudet suomennokset H. P. Lovecraftin klassikkonovelleista ”Dagon” ja ”Erich Zannin musiikki”.

Kovakantinen, 139 s. Nelivärikuvitus.

ISBN 978-952-7197-10-3

 

Arvosteluissa sanottua:

”Timo Hännikäisen Medusan kasvot, kirjoituksia kauhusta on omaperäinen näky askarruttavasta aiheesta, päähenkilöinä H. P. Lovecraft, Michel Houllebecq ja Thomas Ligotti. (…) Visuaalisesti näyttävä teos (ulkoasu Janne Järvinen) todistaa, että kauhu ei ole kuollut, ei myöskään siitä kirjoittaminen.” (Elokuvatutkija Antti Alanen)

”Runsaasti kuvitetut esseet eivät unohda tunnetta. Lohduttomuus tuottaa toistuvasti outoa lohtua.” (Lauri Lehtinen, Suomen Kuvalehti)

”Medusan kasvot yhdistelee genrefanin ja amatöörikulttuurintutkijan näkökulmia varsin onnistuneesti. Hännikäinen lukee taideteosten sisällöistä ihmisen olemassaoloon liittyvää tematiikkaa jäsennellysti ja osin omaperäisestikin. Analyyseissä ja pohdinnoissa pysyy helposti mukana, vaikkei tuntisikaan kaikkia mainittuja teoksia entuudestaan. Visuaalinen ilme ansaitsee erityismaininnan. Kahdella palstalla juokseva teksti sekä runsas kuvitus muodostavat näyttävän kokonaisuuden.” (Tero Tähtinen, Parnasso)